Keveästi kevättä kohti!

Tämän kokkauskerran makupaletti oli normaalia yksinkertaisempi, "puhtaampi" sekä kevyempi. Kaikki keskiajan ruoat eivät siis maistukaan joululta! Menuumme sisältyi uunissa paistettua broileria, kevyesti maustettuna,  kolmen viljan lisäke, muunnoksemme ohra-kasvislisukkeesta, mausteinen cameline-kastike sekä samettinen mantelivanukas.

Cameline-kastike:
Kastike oli menumme mausteisin osa ja täydensi hyvin muutoin simppeleitä makuja. Maultaan kastike oli varsin kanelinen, happamuutta siihen toi viini ja etikka. Suurusteena käytettiin vaaleaa paahdettua leipää. Tällä kertaa leivällä suurustaminen onnistui erinomaisesti.

Viininä käytimme Pinot Bianco Botter 2012 valkoviiniä (Italia). Viini on makeahko, vain vähän hapokas, hedelmäinen ja helppo. Viini sopi todella hyvin kanan kanssa ja toi kastikkeeseen hieman makeutta. Tosin kastikkeeseen olisi sopinut lisäripaus sokeriakin.

Ohra-kasvislisuke sekä uunibroileri:
Lisukkeena käytimme kolmen viljan helmiä. Kypsiin helmiin yhdistettiin porkkanaa, retiisiä. Alkuperäisessä ohjeessa olleen krassin sijaan käytimme herneenversoja. Lisäsimme lisukkeeseen broilerin kypsennyslientä, joka toi siihen mehevyyttä. Lisukkeen maut olivat selkeitä ja raikkaita. Ripaus inkivääriä korosti mukavasti kasvisten makua. Tämän tyylisten lisäkkeiden muuntelumahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Sekaan olisi sopinut hyvin esim. pähkinät ja siemenet tai vaikka paistetut metsäsienet.

Broilerin koipi-reidet valmistimme omasta päästämme. Broilerit olivat naturelleja ja maustoimme ne vain kevyesti inkiväärillä, mustapippurilla sekä suolalla. Kypsensimme ne uunissa paistopussissa n.150-175 asteessa noin tunnin ajan. Paistopussiin lisäsimme porkkanaa, sipulia ja valkosipulia tuomaan makua.

Kaksivärinen mantelimaitovanukas:
Tämä vanukas vei kielen mukanaan! Kaksiväristä siitä ei tullut, mutta sitäkin parempaa. Värit olisivat erottuneet todennäköisesti paremmin, mikäli olisi antanut alimman vanukaskerroksen hyytyä ensin tovin ja sitten vasta kaatanut päälle toisen kerroksen. Myös mustikkatäyte vanukkaan sisällä kävi mielessä. Keskiajan keittiö-kirjassa neuvotaan myös kokeilemaan ruiskukkia vanukkaan värjäämisessä siniseksi, jotenka kesää odotellessa. Vanukas maistui Runebergin tortulta ja marsipaanilta ja siihen tuli useampi desi mantelijauhetta. Koristelimme annoksen perinteisellä mustikkakeitolla sekä jäisillä herukoilla.

Kesä saapui vihdoinkin!

Kesä on nyt koittanut tänne bloginkin puolelle ja siirryimme keskiaikaisiin kesätunnelmiin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut tästä kokkauskerrasta, herkullisten tuoksujen houkuttamana eksyi keittiöön ampiainen, jota kauhistuneet kokit pakenivat kylpyhuoneeseen. Karkoitimme sitkeästi paikalla pörränneen kaverin modernilla Raid sumutteella.
Hekulliseen kesämenuseen kuului;  kananmunalla ja sahramilla sekä leipäkuutioilla kyllästettyä kultaista keittoa,
Kalaa hapanimeläkastikkeessa kahdella eri tavalla sekä lisukkeena pariisin puuroa. Pinjansiemen makeiset toivat makean pisteen aterialle.

Kultainen keitto

Tämä herkullisen tipunkeltainen keitto sai värinsä kananmunasta ja sahramista. Rakenteeltaan keitto oli melko löysää, mutta kuumennettaessa se saostui, keiton joukkoon lisätyt leipäkuutiot antoivat lisää täyteläisyyttä. Sitruunan mehu olisi pitänyt lisätä vasta valmistuksen loppuvaiheessa, jotta sen maku korostuisi tarpeeksi.
Sahramia olisi pitänyt olla hieman vähemmän. Leipäkuutioiden pehmetessä, ruoka toi mieleen vanhan ajan pullavanukkaan.

Kalaa hapanimeläkastikkeessa
Italialaisittain
Käyttämämme kuivatut hedelmät sointuivat hyvin yhteen hauen kanssa, tosin kala olisi vaatinut enemmän suolaa ja kastike hapokkuutta.

Hapanimeläkastikkeessa
Tässä taisi kokilla lorahtaa hieman liikaa etikkaa kastikkeeseen! Lisää makeutta siis kehiin. Tämän version kanssa makea pariisin puuro sopi  hyvin yhteen.

Pariisin puuro
Alkuperäisessä ohjeessa puuro keitetteiin ohrasuurimoista, helle oli kuitenkin tehnyt tepposet kokin muistiin ja ohrasuurimot jäivät nyt seuraavaan kertaan. Keittelimme puuron mannasuurimoista. Pariisin puuro sopi hapanimeläkalan lisäksi hyvin yhteen kultaisen keiton kanssa, jolloin sitä voisi tarjoilla jopa jälkiruokana.


Pinjansiemenmakeiset

Pinjansiemenet, hunaja ja inkivääri saivat aikaan jännittävän makuyhdistelmän. Levystä taisi kuitenkin tulla hieman liian ohut sillä massasta ei saanut leikattua kunnon palasia. Maku oli kuitenkin suussasulava.



                                                                                                                                   

Jäähyväiset talvelle

Emme ole päässeet yhteisesti kokkailemaan sitten joulukuun illanistujaisten. Kokkailua on odotettu ja vihdoin löytyi aikaa tehdä kokonainen menu. Ruoat sisältävät jälleen ihania mausteita ja uudenlaisia makuelämyksiä. Pääruoaksi teimme englantilaista lammaspataa sekä riisilisukkeen, lisänä vielä tuoretta kauraleipää. Jälkiruokana hunaja-päärynäkeitto.

Englantilainen lammaspata:
Käytimme lampaan sijaan karitsan paahtopaistia, mutta ehdottomasti pata kannattaisi valmistaa luullisesta ja rasvaisemmasta lampaasta. Ohjeessa lihapalat lisätään kiehuvaan liemeen, mutta mielestämme lihan pinta olisi hyvä ruskistaa ensin kevyesti jonka jälkeen sen voisi kypsentää hitaasti liemessä, mielellään matalassa lämmössä uunissa. Padassa käytettiin paljon aromaattisia mausteita, kuten yrttejä sekä itämaisempia inkivääriä sekä korianteria. Hapokkuutta ruokaan antoi viini sekä sitruunamehu.

Viininä käytimme San Vigilio (2011) valkoviiniä, jonka rypäleenä oli Chardonnay. Voimakasaromisempi ja yrttinen viini toimisi mielestämme paremmin.

Lammaspata oli erinomaista ja nimenomaan sen aromikkas liemi, jota olisi voinut syödä ilokseen.

Riisilisuke lihalle:
Lisuke oli suhteellisen miedon makuinen ja toimi hienosti lampaan kanssa. Riisi ja hunaja-päärynäkeittokin sopivat yhteen. Erikoisen lisukkeesta teki siihen käytetty mantelimaito.

Kauraleipä kylmään uuniin:
Resepti http://ruokaohjeresepti.fi

7dl haaleaa vettä/reilusti kädenlämpöistä vettä, jos käyttää kuivahiivaa
50g hiivaa tai 2 x 11g kuivahiivaa
1-2tl suolaa
1-2rkl siirappia tai hunajaa
3dl kaurahiutaleita (osa voi olla kauraleseitä)
9-10dl hiivaleipä- tai/ja vehnäjauhoja. Käytimme sämpylä- sekä erikoisvehnäjauhoja.

Leipä onnistui erinomaisesti, rakenne ja maku olivat täysin kohdillaan, ei ole itse valmistetun tuoreen leivän voittanutta!

Ohjeet:


Sekoita hiiva, suola ja siirappi haaleaan veteen, lisää kaurahiutaleet
ja jauhot vähitellen. Alusta taikina kimmoisaksi. Anna kohota n. 20min.
Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile jauhotetuilla käsillä leiviksi.
Pistele leipien pinta haarukalla.
Laita leivät kylmään uuniin, käännä uunin lämpö 225 ast. ja paista n.
40 min. Tarvittaessa voit pienentää uunin lämpöä paistamisen
loppupuolella.


Hunaja-päärynäkeitto:

Keitosta tuli hyvin sosemainen sekä maultaan pippurinen ja kanelinen. Tälläisenä ohje sopisi lihan tai kanan kera, miedompana ja makeampana jälkiruokana. Kaveriksi sopisi jäätelö tai keskiaikaisempana vaihtoehtona vanukas. Keskiajan keittiö-kirjan resepteistä keiton kanssa voisi sopia kaksivärinen mantelimaitovanukas tai mantelikerma.

Nauris-palsternakkakeitto, lohipiiras sekä yrttijuusto

Syksy onkin melkein ohi ja talvi ehti jo käväistä, joskin vain muutaman päivän ajan, mutta tulossa se on joka tapauksessa. Kasvukausi on ohi ja niukat ajat ovat edessä, mikäli siis eläisimme keskiajalla. Päätimme jo tämän projektin alussa että pyrimme kokkaamaan vuodenaikojen mukaan, jotenka tällä kertaa menuumme kuuluikin juureksia sekä tuonti raaka-aineita, kuten kuivahedelmiä sekä tietysti mausteita.

MENU
Nauris-palsternakkakeitto
Pähkinä-yrttijuusto
Lohipiiras

Nauris-palsternakkakeitto

Sosekeittoa on helppo valmistaa. Mausteilla ja erilaisten kasvisten käytöllä saa hyvinkin eri makuista keittoa. Tekemämme kermainen juureskeitto oli samettista ja lempeän makuista. Keiton erikoisuus oli sitruunamehu, joka antoi hieman kirpeyttä makuun. Keiton kanssa sopisi mielestämme krutongit tai vain vaaleaa paahdettua leipää. Totesimme ykstuumaan että tälläistä keittoa, kun saisi alkuruokana ravintolassa, olisimme hyvin tyytyväisiä.

Lohipiiras

Lohipiiras oli hyvin mielenkiintoinen jo reseptiä lukiessa. Aineksina mm. kuivattuja viikunoita ja taateleita, paljon eksoottisia mausteita, kuten sahramia ja neilikkaa sekä tietenkin lohta. Kaikki nämä ja paljon muita hienoja aineksia yhdistettynä voitaikinaan tekivät tästä piirakasta erinomaisen sekä myös mielipiteitä jakavan ruoan. Suurinosa maistajista ylisti piirasta ja eräs totesi tämän olevan uusi lempipiiraansa. Tämä lohipiiras on varmaankin sellainen ruoka, josta voi olla vain kahta mieltä: joko tätä rakastaa tai inhoaa.

Piiraan kanssa sopisi juomaksi täyteläinen valkoviini tai kevyt punaviini. Tähän menuuseen valmistamamme pähkinä-yrttijuusto kevensi (yrttisen makunsa puolesta) lohipiirasta.

Pähkinä-yrttijuusto

Käytimme teollisesti valmistettua brie-juustoa, joka on valkohomejuusto. Teollisesti valmistetun brien lisäksi valmistetaan maalaisbrieä, jota kutsutaan fermier juustoksi. Maalaisbrien laatua ei voi juurikaan verrata teollisesti valmistettuun, joten jos haluaa tästä gourmet-version kannattaa osta maalaisbrieä. Mikäli etiketistä löytyy sana "Meaux" ja juusto on pehmeää, muttei juoksevaa, se on laadukasta. Juustolla on myös oltava valkoinen, kovahko kuori eikä se saa tuoksua ammoniakilta.
Mikäli ei ole kovin suuri brien ystävä teollisesti tuotettu voi sopia paremmin, koska se on huomattavasti miedompaa ja kiinteämpää.

Yrtit ja brie sopivat erinomaisesti yhteen. Juuston täyteläisyys keveni mukavasti raikkailla yrteillä. Käytimme tuoreita yrttejä, timjamia lukuunottamatta. Pehmeärakenteisia yrttejä voi hyvinkin laittaa kuivattuina, muistaen käyttää kuivattua ainesta vähemmän kuin tuoretta. Yrteistä voisi käyttää vaikkapa joitain seuraavista: persilja, ruohosipuli, basilika, oregano, timjami, rosmariini.